Syy nettihiljaisuuteen ;

 

 

Mamma on saanut ompelukoneen! Janne antoi joululahja-ennakkoa ( ihana, ihana Janne ) ja olen hurisuttanut uutta menovehjettä jo ison joulukalenterin, puolivalmiin kaivuri-tilkkupeiton ja tyynyn verran, ja onpa ompelukone tehnyt keppihevosenkin.

 Ihanaa ommella, vähänkö päässä on vaan ruuhkaista kaikkien ideoiden tulvan keskellä. Tilasin villahuopatehtaalta pakallisen mahtavan värisiä villahuopia, mitäköhän kaikkea ihanaa niistäkin saa tehtyä!

 

  Puolivalmiita IHAN PAKKO esitellä - tälläinen peukalo keskellä kämmentä - ompelijattaren versio ylpeydestä ja riemusta kun näiden ompeluksiensa keskellä pakahtuu. Ihan tosi söpöjä tuloillaan, vai mitä!

 

 

Tänään vietettiin ristiäisiä. Palleroinen ( vasemmalla ) ja Vulleroinen saivat tänään kristillisin menoin kasteen, ja meidän rekkamies-inssaaja on innostunut hoitamaan Palleroista ja Vulleroista. Äitikin on innoissaan, sillä äitipä osaa paljon paremmin leikkiä nukeilla kotileikkejä kuin rassata ja viilata ja porata ja sirkkelöidä milloin mitäkin huonekaluparkaa. Varmasti nukkejen uudet vaatteet ( kiitos mummi !  ) ovat antaneet lisäfiilistä leikkimiseen niiden kanssa, Vulleroinenkin on ollut ilman vaatetta koko ikänsä. Tosin tukan sain vasta pari kuukautta sitten ommeltua, vaikka muuten onkin ollut valmiina jo kauan.

  Palleroisen olen tehnyt tosi monta vuotta sitten, jo ennen kuin olin miestänikään tavannut. Vulleroinen on tekele muutaman vuoden takaa. Sanotaan , että näistä steinernukeista tulee tekijänsä tai saajansa näköisiä. Mitäs mieltä olette? Kumpi on kumman?

 

 

  Meillä on ollut tosi ihana, leppoinen , tavallinen kotipäivä. Eläköön tavallisuus! Nuket on ristitty ja hoidettu, ollaan tanssittu ja laulettu kaikki kolme ( isikin olisi varmaan tanssinut, mutta kun oli töissä ) , syöty välipalaksi kakkua ja oltu ulkona ihmettelemässä talven henkäisemiä valkoisia ja rapisevia lehtiä.

 

 

  S.

 

 

Olen viettänyt nyt niin monta iltaa pyöriskellen sängyssä pää savuten ylikierroksilla käyvän ideatehtaan hillittömien ryöpsäytysten vuoksi , joten tänään käteni kasvoivat kiinni puikkoihin, ja olen neulonut ja purkanut, neulonut ja pähkäillyt, purkanut, neulonut, taas purkanut - ja tätä olen vapaaehtoisesti tehnyt. Splendid, huh?

   Kaivoin kaikki käsityökamani komerosta, ja mietin millä hiljentää mieltäni piinaava luovuuden puuska, ja koska olen todella surkea käsityöläinen Wain Willeimmissä Unelmissa - olen saanut todella kasvattaa sitä kuuluisaa kärsivällisyyttä.

 

 Luka on kieppunut koko päivän uteliaana lankakerieni ympärillä ja kysynyt noin minuutin välein mitä äiti neuloo. On minulla ajatus mitä yritän näpertää, mutta katsotaan valmistuuko se koskaan. Kyllä kai, kun Luka kärttää jotakin ihanaa yllätystä jota äiti hänelle ompelee.

  Jannella on ollut tänään off day ( Lukan sanavalinta, ihana ) ja meidän päivä on ollut suloinen. Ihana.

 

Pihalla tuntuu talvi

 

 

 

Kaksi päivää juhlittu, ja tietää juhlineensa! Meillä on ollut ihania pikkuvieraita ( ja isompiakin ihania vieraita ) , kiitos jokaiselle - ihanaa kun tulitte, ja saatiin viettää aikaa yhdessä. Halloweenit vietetty, ja pikku hiljaa mitämitä - joko sitä päästään kohta joulun kimppuun!?

 

   Meidän pieni susipoika, joka haluaa olla niin kuin urhea, kaikkien mörköjen kuningas Max kirjasta Where the wild things are.

 Susi pussaa siskoa.

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

  

Janne lähti bänditreeneihin, lapset nukkuvat, talo on hiljainen. Veimme ison kurpitsalyhdyn pihalle, toinen on keittiön pöydällä. Itse ajattelin vielä hetken istahtaa koneen äärellä, nettikaupasta ( Pee Kaa ) löytyi uuteen keittiöön verhokangas!

Minulla onkin tallessa isomummin itse kehräämästä langasta virkattuja pitsejä, ja ajattelin ommella pitsireunan verhoon. Vaikka taitaa tämäkin pallokuosi olla siitä trendikkäimmästä päästä ja omaa silmää kovasti kutkuttava, on silti mukavaa , että huonekaluissa ja muissa kodin esineissä on jotain fiilistä ja tarinaa. Tietenkään kaikessa ei voi olla, mutta eiköhän niihin sitä siirry ja tartu elämän myötä?

  Meillä on aika paljon tarinoita huonekaluissamme ja vanhoja massiivipuisia kauniita käsitöitä. Pitääpä kuvata lähipäivinä niitäkin näytille.

 

Ostin myös näitä -

 

 

   Nämä kaksi alempaa tulevat tyynykankaiksi, joulukuun alussa meille tulee uusi ihana valkoinen puusohva, ja mamma vääntää uudelle sohvalle tyynyjä.

 Olen sellainen wanna be - käsillä väsääjä, jolla on suuria unelmia ja ideoita, mutta mutkat suoriksi - tyylillä ja raskaalla poljinjalalla tulee usein sellaisia seiniä vastaan, että into lopahtaa yhtä nopeasti kuin on alkanutkin. Tosin positiivista on se , että ihan kuin mukaan olisi silti vuosien saatossa tarttunut jostakin hieman lisää kärsivällisyyttä projekteihin ja maltti kasvanut korkoa, ja tarpeeksi pienet puuhaprokkikset jopa valmistuvat.

 

  Tahtoisin kovasti oppia tekemään itse vaatteita. Se on taito, josta todella haaveilen.

 

  Mamma on singahdellut verkkoputiikkeja enemmänkin. Meille tulee myös nämä päälliset Ellokselta.

 

  Tässä vielä ne uudet verhotampit, olkkarin ikkunassa on meidän seurustelun alkuaikoina ostamani pellavaverhot, jotka olen käsin ommellut, kun ei ollut konetta. ( Aika sissi veto mimmiltä, joka juuri pari sekuntia sitten julisti olevansa kärsimätön hurjavisiönääri, jonka on niiiiin vaikea saada valmista ) Välillä yllätän jopa itsenkin.

   Niin nuo tampit ovat puuta, aivan huiput.

  Ja tämä kännykkäteline - oi, niin mahtava keksintö! Omin käsin en ole tätä vääntänyt, vaan huutiksesta ostanut.

   

 

... Nyt nukkumasa jo kutsuu, huomenna hulinaa tuvan täydeltä, joten later!

S.