Olen käyttänyt aika tovin mietiskellessäni tulevan joulun lahjaostoksia lapsille. Leikkiminen, lapsen tärkein työ -  eikä enää mikään itsestäänselvyys näinä päivinä, kun tuntuu että tarjolla on lasten kulttuuria, jossa lelut leikkivät ja lapsi katselee, ehkä painaa napista.

 

  Ei ole yhdentekevää millaisen ympäristön äänineen, pintoineen, tunnelmineen - kaikkineen - lapselleen tarjoaa. Ihanuuksia onkin löytynyt, nyt vielä pitäisi minunkin osata valita, mitä joulupukin säkistä tänä vuonna löytyy. Se, että meillä on rempattu koko Lukan elämän ajan, näkyy kyllä leikeissä -eipä liene vaikea veikata kuka meillä on se innokkain inssaaja, tuunaajaa, ruuvarin ja rälläkän käyttäjä? Jos Luka päästettäisiin ihan kokonaan irti, ei olisi kuin hetken luikaus, ja uu -la- laa, kyllä koko kodin pintaremontti olisi alta aikayksikön valmis, putki - ja sähkötöistä puhumattakaan.

 

  Viime jouluna ostin Lukalle koko keittiövaltakunnan  - pieni puinen hella oli jo ennestään, mutta joulupukki toi reessään tiskialtaan tiskikoneella ja koko arsenaalin pieniä puisia ruokatarvikkeita ja kokkausvälineitä. Olen tehnyt Lukalle nuken ( on vaatetettavana mummin hoivissa, kun laiska äiti ei ole saanut näperrettyä nukeille vaatetta ) ja viime vuonna joulupukki antoi nukelle ihanat vaunut.

  - En usko perinteisten roolien mukaisiin leluihin ( uskooko joku vielä oikeasti niihin?? ), mutta kaikesta kannustuksesta huolimatta vaunuja vasaroidaan ja korjataan ja pikkukeittiössä tehdään mitäs muuta kuin - remonttia.

  Jospa vielä innostuisi meidänkin pieni mies kotileikeistä - jos ei, niin ei - mutta jotakin muuta ajateltavaa olisi tarkoitus sujauttaa lahjalistalle ja lieneekö tonttujen puutalo tai ritareiden linna siisti juttu myös Lukan mielestä?

Hmmm. Äiti jatkaa ajatusharjoituksia, ja toivoo samalla itselleen lahjaksi ompelukonetta ja ihania kankaita.