Lämpöinen heilutus Sinulle! Ja oi kuinka mukavaa kun olitte Jaana ja Heidi jättäneet kommenttia!

Posti toi tänään paketissa muutaman kodintuunaustavaran ; verhot portaikkoon,  jotka kyllä joudun laittamaan paluupostissa takaisin, ovat sen verran ankeat ja halvan näköiset, mutta muutama pieni puinen seinälokerikko, tuolinpäälliset ruokapöydän tuoleihin ja aivan ihanat verhopidikkeet sentään sain!

 

   Voisin kertoa vähän meidän talosta, ja samalla laittaa ajatuksia tulevista rempoista ja muista puuhasteluista ojennukseen. Olemme asuneet täällä kukkulan laella nyt jokseenkin tasan kaksi vuotta. Talomme on kuusikymmentä luvun lopulla rakennettu puinen omakotitalo rinteisessä, metsäisessä maastossa, isossa kaupungissa, mutta silti niin, että vaikka Suomen isoon cityyn ajaa bussilla muutamassa kymmenessä minuutissa, on silti meidän naapurissa lampaita ja vanhojen viljelysmaiden idylli ja toisaalta taas korpimetsät. Pari kuukautta sitten eräs rohkea karhu tempoi kantoja ja mylläsi muurahaispesät vain parinkymmenen metrin päässä meidän talosta, joten maalla taidetaan olla.

  Taloa on remontoitukin sitten antaumuksella, jo ennen muuttoa tehtiin täydellinen kylpyhuoneremontti ja pientä vessaa suurennettiin purkamalla seinä, jonka toisella puolella oli komero. Yläkerrassa maalattiin ja laitettiin uudet lattiat. Ulkotyöt ovat sattuneet omaan sydämeen kipeimmin, kun salaojien tieltä ja uusien vesiputkien alta koko vanha kaunis pihapiiri myllättiin ylös alaisin. Krookuksia ja helmililjoja putkahtelee edelleen keväisin mitä omituisimmista paikoista ylös tämän massiivisen maankäätöoperaation seurauksena.

 

    Kesällä Janne remontoi keittiön.

  Vanhat pois, ja seinä kaappien takana kaadettiin, ja seinän takana koko talon päädyn levyinen meidän vanha makkari jaettiin uudella seinällä kahteen osaan, toinen puoli tuli osaksi keittiötä, toisesta tehtiin toinen lastenhuone.

Hommat on edelleen vaiheessa. Pari viikkoa sitten saatiin sähkötyöt teetettyä loppuun, ja vielä puuttuu ovia hyllyistä, listat ja viimeinen silaus muutenkin. Mutta WAU - meillähä on nyt ihan oikea keittiö, eikä mikään pieni käytävänpätkä. Kuva on otettu samalta suunnalta niin, että työtasot ovat suunnilleen samalla kohdalla kuin originaalissa.

 

  Joulukuun alussa tulisi sitten veronpalautuksia, ja niillä olisi tarkoitus jatkaa sitä mikä on vielä kesken keittiössä. Samalla sutinalla olisi tarkoitus maalata ja tapetoida Stellan tuleva huone ( tosin meillä lapset saavat jakaa saman huoneen siihen saakka kunnes Luka menee kouluun, ja vaikka pidempäänkin, jos viihtyvät ).

 Meidän portaat ovat mustat, ja ne olisi tarkoitus maalata myös ennen joulua valkoiseksi. Tätä en malta odottaa! Ja jos paukkuja riittää, vessaa olisi suunnitelmissa kaakeloida ja tapetoida.

  Alakerta on itsessään sitten oma työmaansa, jossa työtä riittää. Purimme viime talvena alhaalta yhden seinän, ja siirsimme sängyn alas, takka- ja oleskeluhuoneen yhteyteen. Alakerran tiloissa ei sitten olekaan työkalujen kanssa heiluttu, ja joskus lähitulevaisuudessa laitetaan lämmitys ja lankut lattiaan.

 

  Nyt keittämään Lukalle iltapuuroa ja virittämään uudet tuolinpäälliset - tosin en tiedä maltanko niitä vielä jättää paikoilleen, kun viikonloppuna tupaan tulla tupsahtaa pieniä HALLOWEEN- vieraita, ja mamman valkoiset pellavapäälliset - ounou -  eipä taida tuo yhtälö toimia! Joten viikonlopun ja vielä maanantaillekin venyviä hurjia mörköjuhlia odotellessa ; kaunista keskiviikko-iltaa juuri sinulle.

Sanna